Pakomatka todellisuudesta
kestää kuitenkin vain hetken
katuvalot auton ikkunasta
humala ja epätodellisuus
Minä olen maannut jo niin monen alla,
unohtaakseni
sen kuinka olet puhunut minulle,
täydenkin huoneen tyhjäksi
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä |
Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| mistress red | Chivas regal | 15.9.2006 | 10 | Runo |
| mistress red | kysymys nro 777 | 15.3.2007 | 6 | Runo |
| mistress red | Pedot | 4.10.2006 | 5 | Runo |
| mistress red | Tylsä | 30.8.2011 | 4 | Runo |
| mistress red | Breaking point | 10.2.2011 | 1 | Runo |
| mistress red | En tiedä | 28.9.2006 | 1 | Runo |
| mistress red | faceles | 10.2.2011 | 0 | Runo |
| mistress red | Payback's a bitch | 10.2.2011 | 0 | Runo |
| mistress red | come early morning | 10.2.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
loistavaa runoutta! unohtamista ja muistoja. pidin tyylistäsi käsitellä aiheita.
"Minä olen maannut jo niin monen alla,
unohtaakseni"
mitäs tuohon nyt voi sanoa: kaikkea sitä tekeekin ja vain siksi, että saisi jonkin tehdyn tekemättömäksi. aivan mahtava kohta!
raaka ja silti niin todellisen oloinen kuvaus. synkkä vivahteinen tarina, joka kuitenkin syöttää arjen realismia niin monen elämästä. tuo viimeinen lause. se pudottaa kyllä pahasti perseelleen, vaikka jo istuukin tuolilla.
Tässä on paljon, ehkä ikävää, ehkä katkeruutta, sekava olotila.
Vielä en ymmärtänyt kaikkea, täytynee miettiä useammin, erilaisissa mielentiloissa.
Se on tälle runolle voimavaraksi, että tulkittavaa jää vielä ensimmäisen lukukerran jälkeenkin!
Kolahti, näitä täytyy lukea lisää!!!
Vahvaa, elämänmakuista kerrontaa tämäkin. Ei kaipaus minnekään katoa, ei sitä minnekään voi paeta.
Voi perskutarallaa...
Sitä upiaa sinua jälleen, jossa ei unohdeta
kertoa asioita, niinkuin ne on, herttaisen
karvaasti!
Upea, tyylikäs runo. Pidin erityisesti siitä että koko homman tausta aukeaa vasta viimeisessä lauseessa, jossa tiivistyy selvästi paljon paljon tunnetta, ehkä vähän katkeruutta ja sarkasmiakin mukana. Lisäpointsi hienosta otsikosta, kertoo sekin jo osaltaan jotain :)
Kolkkoudessaan kaunista etsivän sielun merkityksen haikailua. Hieno runo!
Arvostan runojesi aitoutta ja suoruutta, ei tod. mitään tyhjänpäiväistä lässytystä. Etenkin viimeinen säe on taidokkaasti sanoiksi puettu ajatus.
loppu on loistava. pidän runon koruttomuudesta, realistisuudesta, välittyvästä tuskaisan tyhjyyden tunteesta. taitavaa myös teknisesti, ei mitään turhaa, vain toimivia sanoja.