Unelmista kuolleeksi

Runoilija Yuwi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Unelmille ei ole loppua, todellisuulle on loppu, joskus.
 

”Jättäkää minut jo rauhaan!”, pieni tummahiuksinen tyttö ajatteli katsoessaan taas kerran kun hänen kiusaajansa lähtivät nauraen pois paikan päältä. ”Miksi aina minä? Mitä olen tehnyt teille?”, kyyneleet valuivat tytön likaisilta ja hyvin ruhjotuilta kasvoilta.
Tyttö sulki silmät ja antoi kyynelten valua luomien alta. Hän veti jalkansa koukkuun ja aivan hänen vatsaansa kiinni. Hän ei halunnut mennä kotiin, ei halunnut. Hänet tapettaisiin siellä vielä, varsinkin jos hän tulisi tämän näköisenä eikä ruokaa tai rahaa. Hänet tapettaisiin ja herätettäisiin henkiin hankkimaan lisää ruokaa tai rahaa.



”Jättäkää rauhaan! En ole tehnyt mitään teille!”, tyttö kiljui päänsä sisällä kun joku koski häneen. Hän ei liikkunut, ei uskaltanut, jos se potkisi hänet hengiltä tai puukottaisi tai tekisi jotain muuta ilkeää. Hän oli saanut kokea kaikki mahdolliset keinot nyrkistä ruokailuvälineisiin.

Joku koski tytön hiuksiin, aivan kuin se jokin olisi silittänyt häntä, hänen hiuksiaan. Tyttö ei edes uskaltanut avata silmiään. Kuitenkin se olisi ollut jokin niistä tyypeistä, siitä jengistä, joka hakkasi ja kiusasi häntä, varasti ja uhkaili.

”Hei, oletko elossa?”, joku, pehmeä ja epäilevä ääni kysyi hiljaa. Pikku hiljaa Jeannen, tytön joka makasi maassa käppyrässä, avasi silmiään ja katsoi edessään olevaa hahmoa, hänen silmänsä olivat sumentuneet itkusta, mutta se ei estänyt silti häntä näkemästä eteenpäin. Tyttö liikahti nopeasti ja perääntyi toisesta hahmosta, se oli isompi, mutta aivan erilaisen näköinen kuin muut. Se oli nainen, äänestä päätelleen. Ei hän nähnyt kunnolla hahmoa, tämä oli jotenkin varjoinen ja sumea. Kuin ääriviivat olisivat levinneet maalauksesta niin, ettei siitä saisi enää selvää.
”Älä turhaan pelkää, en tee sinulle mitään”, hahmo sanoi ja ojensi sumeaa kättään Jeannea kohti. Tyttö ei uskaltanut ottaa kädestä kiinni, hän vain katsoi naishahmoa. Hetken päästä tyttö sai suunsa auki ja kysyttyä; ”Kuka olet ja mitä haluat minusta? En ole tehnyt mitään”
Nainen veti kätensä takaisin luokseen. ”Olen kuka olen, sen saat tietää myöhemmin. En tee pahaa sinulle vaan toisinpäin. Enkä halua sinusta mitään. Autan vain” hahmo sanoi hiljaisella äänellä. Jos tarkkaan katsoi, ehkä naisen kasvoilla pystyi näkemään hymyn, ovelan hymyn.
”Minäkö tekisin sitten pahaa sinulle?” tyttö kysyi hieman arkaillen.
Hahmo naurahti. ”Et, et ollenkaan. Käsitit väärin sanani, anteeksi siitä. Autan sinua. Tarkoitin että autan sinua. ” nainen sanoi hiljaisella äänellä.

Viikkojen päästä sama tyttö käveli juuri uudessa hameessaan. Hän rakasti sitä. Hän oli saanut sen siltä oudolta naiselta. se ei tietenkään ollut aivan uusi. Hän oli kyllä huomannut sen, se oli hieman kulunut ja sitä oli paikkailtu, silti, se oli hänelle uusi ja hän piti siitä todella.
Hänen kävellessä taas kerran myöhään illalla kotiin viemään rahoja, jotka oli saanut pitkällä kerjäysreissullaan, sama jengi tuli häntä vastaan. Tytön täytti pakokauhu, hän ei pääsisi karkuun. ”Älkää tehkö mitään, pyydän” tytön ääni oli hyvin hiljainen ja surkea. ”Pyydän, älkää. En halua. Se sattuu, se sattuu. En ole tehnyt mitään, en ole ilkeä enkä paha, en ole..”, tytön ajattelu keskeytyi kun hänet kaadettiin maahan ja potkittiin. Joku tuli tytön päälle siirsi tytön hiuksia kasvojen edestä ja pyyhki kyyneliä. Hetken jo Jeanne luuli pelastuksen tulleen, mutta se katosi nopeasti saadessaan lyönnin kasvoihin. Pieni inahdus pääsi tytöltä.

”Katsotaan mitä sinusta löytyy”, ääni oli jäätävä ja ilkeä. Jeannen poskilla kimmelsi kyyneliä. ”Ei, en halua! EI! Päästä irti, en halua, en halua sitä, en halua! Irti, tahdon irti!”, kyyneliä valui tiheämpää vauhtia kun mekon helma nousi ylös ja hänen päällä istuvan pojan käsi syöksyi repäisemään alushousut pois.
Tyttö alkoi rimpuilla, hän ei tahtonut. ”Lopeta” hän inisi yrittäessään päästä irti pojan otteista. Hän tunsi kuitenkin kun jotkut muut ottivat hänen käsistään kiinni ja jonkun käsi meni tämän suun ja nenän päälle hiljentääkseen tytön.
Jeanne tunsi miten hengittäminen alkoi olla vaikeampaa. Hän halusi irti, tahtoi heidän lopettavan.

Selite: 
Ensimäinen pätkä vasta. Ajattelin ensin kirjoittaa koko jutun loppuun ja sitten vasta laittaa, mutta enpä tehnytkään niin. Yhden ropen tulevaisuutta käsittelen. Omaa tulevaa hahmoa vain. Ainakin näin aluksi. Itse pidän.
Kategoria: 
 

Kommentit

mua rupes kans kiinnostaa vaikka tarina onki aika dramaattinen(:

 

Käyttäjän kaikki runot