Olen heikko,
uskotko?
En kestä
yksinkertaisia asioita,
jotka ovat minulle vaikeita.
En osaa tehdä
niistä helppoja.
En osaa nauraa ongelmille,
joita en opi hoitamaan.
En osaa luottaa itseni
niin kuin en muihinkaan,
jotka yrittävät olla lähelläni.
Kumoan heidät,
laitan syrjään
kuin halvan nuken.
Odotan vain..
jotakin uutta,
johon uskallan
takertua, luottaa
ja olla lähellä.
Selite:
Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Laitan silti. Ihan nyt tylsyyden vuoksi.
Joku mättää tässä ja pahasti. Liian tavallinen. Plaaplaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää oli hyvä, tykkäsin <3 =)
: )) tykkäsin
Hyvä, vahva runo. Kiitos kommentistasi.^^
Oih! Niin mun elämästäni. Tykkään paljon.
Kolahti itselle, kun tämä runo on aivan kuin eräästä läheisestä ihmisestäni.. Erona toki se, että itse olen tilanteessa `ulkopuolinen`, mutta minusta kuvaat tässä todella hyvin sellaista arkuutta, kun ei tiedä mihin luottaa, mistä ottaa kiinni. Ja vaikka se usein yhdistetään nuoreen, itseään etsivään ihmiseen, on se kyllä luonteessakin, ja voi, kuten edellä kommentoitu, asiaan koskematta seurata läpi elämän.
Rohkeus pitää vain löytää jostakin.
Tosi hieno runo.