Kiitos

Runoilija Jeanette

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 20.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Nuo kauniit, hohtavat siivet.
Valkoiset ja hauraat.
Ne selkääni nostan ja lentoon nousen.

Ylhäältä maailmaa katson.
Tuo köyhyys ja kurjuus saa kyyneleet silmiini.
Kunpa voisin maailmalle antaa rauhan
Mutta yksin siihen ei kukaan pysty.

Siksi kai meidät hauraat siivekkäät luotiin.
Olemme tukena, lohdutamme ja autamme selviämään.
Askel askeleelta autamme maailmaa.
Autamme kun pyydät, teemme kaikkemme saadaksemme hymyn kasvoillesi.

Mutta entä meidän hymy?
Pitäisikö aina jaksaa auttaa ja hymyillä?
Sanovat meitä itsekkäiksi, kun pyydämme edes pientä kiitosta avustamme.

Kuka meitä auttaa ja lohduttaa, kun sitä tarvitsemme?
Emme mekään kaikkeen pysty. Hauraat siipemme eivät kanna ikuisesti.
Miksi se on niin vaikeaa, sanoa yksi pieni sana, kiitos?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, syvästi puhutteleva runo. Pidän todella paljon. :)

ihana!:) ja täyttä totta..:\ oot tosi hyvä kirjottamaan..:)

 

Käyttäjän kaikki runot