Syksyinen päivä

Runoilija tiiti82

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.1.2009
Viimeksi paikalla: 4.3.2016 19:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
29.8.1982

Oma esittelyni:
Mitäpä minusta? =) Omaan välillä aika omalaatuisen huumorintajun ja osaan joissakin asioissa olla tosi itsepäinen kuin muuli, jota saa yrittää vetää edestä ja työntaa takaa, tuloksetta. Ei hievahdakaan =) Sit mun sisältäni löytyy pieni... ei lehmä vaan romantikko. Oon muutaman oman runonkin saanut väsättyä. Pidän kovasti kirjoittelemisesta ja voi niitä, jotka joutuvat mun tekstitulvani uhreiksi =)
 

Autoja ajaa ohitseni kävellessäni kaupungin kaduilla.
Katselen lehtiä puissa, jotka loistavat syksyn väreissä
auringon vielä pilkahdellessa esiin pilvien takaa.
Tuuli varistelee lehtiä irti puista ja heittelee niitä koko alastulomatkan ajan välillä aika rajun näköisestikin.
Vielä maassa ollessaankin tuuli tarttuu hennon kevyeisiin lehtiin niitä kieputellen.

Uppoudun mietteisiini...

Nuo lehdet puunoksilla ovat kuin ideat päässäni
tai kuin unelmat joita kannan sydämessäni...

Kuin niiden lehtien tavoin ne olisi satava irti paikasta johon ovat kiinnittyneet ja annettava lähteä liikkeelle eli ne olisi saatava ulos ja toteutettava.

Mutta itse lehden lähteminen
ei ole aina helppoa,
varsinkin jos ne sattuu olemaan
lujasti kiinni jossakin ehkä peloissa,
omassa tai muiden ihmisten ajattelussa
tai vain olosuhteet eivät ole juuri oikeat...
Tuuli ei vielä ole tullut juuri sen lehden kohdalle irroittaakseen ja viedäkseen sen kohti toteutumista... Ehkei vielä ole sen aika...

Älä turhaan murehdi
ja kanna huolta lehdistäsi
sekä niiden putoilemisesta,
sillä Hän joka on ne ideat
ja unelmat sydämeesi pistänytkin
kyllä huolehtii aivan kaikesta,
yhtäkään vaihetta unohtamatta,
ja sitä paitsi Hän on ajoituksen Mestari.

Taivaan Isä kyllä lähettää tuulia
kun lähdön aika koittaa.
Huolehdi vaan siitä,
että juurrut vain
yhä syvemmälle Häneen,
Hänen Rakkauteensa...
Hän pitää muusta huolen.

Kun sitten viimein lähdön aika koittaa,
itse toteutumisvaihe voi olla joko
myötä- tai vastatuulien kannattelema
tai niitä molempia...

Se voi tapahtua hellästi,
helposti vailla
minkäänlaista
kovaa tuulta...
Vain tunnet sen
kuinka kaikki palaset
loksahtavat vain omille paikoilleen...
Kuin höyhen, jonka kulku
käy pehmeästi kuin
enkelten siipien havinaa
vain ympärillään.

Voit tuntea auringon suorastaan hellivän lehteäsi sen kaikki värit tuomalla esiin ja kaikki se on jotain tosi kaunista...

Mutta usein saattaa myös käydä toisinkin päin...

Jotkin unelmat,
haaveet ovat koko
lähdön aikana
ja vielä toteutettunakin
rajujen puuskien heiteltävänä,
ehkä juuri silloin näyttäisi siltä
kuin pieni ja hentoinen lehti repeäisi
niin kovassa käsittelyssä
eikä ole lempeästä tuulesta
tai auringon paisteesta tietoakaan...

Toki löytyy myös niitä,
jotka tallovat toisten unelmat
ja ideat jalkoihinsa,
mutta siitä ei kannata lannistua,
sillä on hyvä muistaa,
että aina löytyy niitäkin ihmisiä,
jotka arvostavat lehtiä
ja niiden kauniita värejä,
ottavat ne talteen,
ja tekevät niistä kauniin lisän kokoelmiinsa...
Toimien näin lehtien kerääjinä =)

Selite: 
Käveleminen kauniissa syksyisessä säässä sai tuon pitkän runon aikaseksi =)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot