Pelko

Runoilija Väjöpoika

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun tuuli kääntyy, tuleeko lentoon lähtenyt sateenvarjo takaisin?
 

Pimeää,
niin pimeää.

Eteeni en nää,
en jaksaisi enää.

Koti jo häämöttää,
ei enää pelättävää

Varjot puhuvat,
kuiskivat ja pelottavat

Ne sanovat,
puhuvat, huutavat.

En henkeä saa,
Pakko jatkaa!

Silmissä kyyneleet,
kosteat, virtaavat kyyneleet

Turvaan pääsen,
niin ainakin luulen...

Selite: 
Oma mielikuvitus on se pahin pelon hetkellä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä, koskettava runo.

 

Käyttäjän kaikki runot