Taas huomasin,
että sinäkin joudut askel askeleelta
antamaan periksi ajalle,
rakas mummoni.
Hiekkasi hupenee tiimalasissa.
Välillä kaipaan,
että jaksaisit kuten ennenkin,
että muistaisit asiat,
kuten ne oikeasti tapahtuivat.
Vaikka kauniita satuja kerrotkin.
En arvannut,
sen sattuvan minuun näin paljon.
Ikävöin sinua takaisin jo nyt,
ennen kuin olet mennytkään.
Elämä on niin armoton.
04.11.2005
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
täsä tulee oma mummo ajatuksiin ja ainahan hän onkin vaikka kuoli kun olin 16 v...ja ikävä on kova...en unohda koskaan
"ikävöin sinua takaisin jo nyt, ennen kuin olet mennytkään", siinä paras kohta ja niin tuttu.. mut kokonaisuudessaankin runo oli hieno :)