Unettomat yöt täyttävät mun pään,
joka ilta vain mietteisiini jään.
Ajatukset eivat anna rauhaa milloinkaan,
ne saavat pahan olon entisestään kasvamaan.
Vaikka tahdon aina vain hyvää kaikille,
en anna tilaisuutta tulla minun lähelle.
Minä tunnen muut, mutta kuka itse oon,
ainako vain se joka vajoo ahdinkoon.
Annan muiden nähdä vain osan minusta,
loppu onkin muilta pinnan alla piilossa.
Vain minä tiedän mitä taakse jää,
en vain enää jaksa, enkä tahdo menettää.
Kaikki on vain liikaa eikä haavat parane,
veitsen terä viiltää taaskin liian syvälle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo.