En minä ole luonnonlapsi Eivät säkeeni seikkaile avarissa maisemissa, havumetsissä saati meren ulapalla En myöskään arkisista asetelmista osaa luoda runotaidetta, löydä aamiaispöydästä hymyileviä oivalluksia Runot rakkauden tuskasta jäävät aina hieman ontoiksi, sanailuani kuolemasta tuskin voi ottaa tosissaan Runoistani ei ehkä huomaa filosofista nokkeluutta, kannanottoja tai haavemaailmojen sulokkuutta Ja silti Silti annan ajatusteni virrata, leikitellä ja kiistellä asettua paperille haluamaansa muotoon Vaikuttamaan satunnaisen lukijan hetkeen
Selite:
Kunhan mietiskelin, mikä mahtaa olla tyylini runoilijana. Tulin lopputulokseen ettei kaikilla ole oltava selkeää kirjoitustyyliä, vaan usein toimivinta on ajatusten sekamelska.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Älä ole turhan vaatimaton. Upea runo siitä, ettei runoileminen ole helppoa. Toisaalta runoilijalla on vapaat kädet luoda jotain omaa, antaen samalla lukijalle vapaat kädet tulkita. Runoissa on jotain käsittämätöntä voimaa, ja tämä kyllä vaikutti minun hetkeeni.
tämä kaikessa nokkeluudessaan ja pohdinnassaan aivan loistava runo.vahvaa runokieltä ja itsensä etsiskelyä tyylikkäällä tavalla...tyylisi on pureva.
Älä ole turhan vaatimaton. Upea runo siitä, ettei runoileminen ole helppoa. Toisaalta runoilijalla on vapaat kädet luoda jotain omaa, antaen samalla lukijalle vapaat kädet tulkita. Runoissa on jotain käsittämätöntä voimaa, ja tämä kyllä vaikutti minun hetkeeni.
tämä kaikessa nokkeluudessaan ja pohdinnassaan aivan loistava runo.vahvaa runokieltä ja itsensä etsiskelyä tyylikkäällä tavalla...tyylisi on pureva.