Nimetön

Tulin katsoneeksi yhtenä päivänä peiliin
ja

olin pelästyä .
Naurahdin
ja yritin muistella koska olin viimeksi sillä silmällä tutkiskellut tätä hetkeä

itseäni.
Olinhan kanssa sisarissani nähnyt kuluvan
pirteimpinä päivinä

sitä ei vain kuluta aikaansa
ei ainakaan vessassa ennätä peiliin pitkään katsoa

ei ainakaan sen vertaa et yllättyisi jostain

iloisesti.
Itsepäiset kiharani

ne harmaantuvat päivä päivältä
ja leikittelevät kosteissa osin jo ryppyisissä sormissani
mut,

miksi surisin tänäänkään hopea siloittaa kalpeita kasvojani.

Ripsiin ei tahdo tarttua mikään muu,
kuin unihiekan jyväset ja päivän tuoma hiki
ja

kankeus se on se juttu jonka huomaa iltaisin yrittäessään vielä kerran nousta tuolista samaan päivään
ja syödä jotain.
Voi ne vapaiden hetkien iloiset pienet jalat lähestyy,
kädet kietoutuu kaulalleni

kuullen heleänä

kuin paljon minua on taas

....ikävöity tuo hetken nuoruuden lämpöö sisälle.