Märkä rätti lojuu tiskialtaassa likaisten astioiden seassa
kun yrittäisin peittää tekemätöntä työtäni.
Pöydän kulmalla sulaa omenanlohkot tuoksu niiden tunkee pussista huoneeseen
muistelen kesää katsoessani ulos
räntää sataa jälleen juuri pakkai poskia vihmoi
on olo yhtä sekainen kuin kelit ilmaston ei pääse vajoo synkkyyteen
sanoi eräskin olan kohauttelija
kun vesilätäkköön erehtyi astuu.
Päivään kertyy,
niin naurua,itkua kuin pulinaa et rikkoumatonta hiljaisuuttakin
ja naapurustojen pölyilyä.
Hämäryys
ja liekki valon siinä se ihmisen olo jaloin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
