Revitystä revitystä

Runoilija PeitoNalle

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.10.2005
Viimeksi paikalla: 4.5.2023 20:41

Asuinpaikka: Lahti
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
8.3.1970

Joka kerta jotain oivallan, kun tyhjän päältä ilmaan ponnistan
 

Karrelle raiskatut tunteeni riisuen
Alennuin kertaalleen uhriksi katseesi
Hiljaiseen sydämeen hyvästit lausuen
Syvälle hautasit tyhjimmät aarteesi

Revityn unelman äänellä inisin
Itseni ääni sai maiseman itkemään
Jälkeesi tuijotti silmäni sinisin
Sieluni keralla katosit pimeään

Vaan silti yhä alati uudestaan

Teorian uuden taas entiseen kaavaani
sovellan - yhtälö tuskin on upea
Verille raapien rakkauden haavaani
Arpea tekemään päästä en rupea

Selite: 
Aika karu. Vuorotteleva riimi vie rytmin, mutta olkoon.
Kategoria: 
 

Kommentit

Näinhän se menee...Aina uudestaan sitä itsensä altistaa revittäväksi. Mutta toive elää että ehkäpä tällä kertaa ei käykkään niin...Hieno runo ja vaihtelevuus tuo persoonallisuutta!

Niin totta tämä runo on...ettei ihminen koskaan opi, vaan altistaa ittensä yhä uudestaa revittäväksi...mä tykkäsin tästä...ei vuorotteleva riimitys välttämättä riko rytmiä...tässä se toimii...tykkästin... :D

 

Käyttäjän kaikki runot