Miksi yksinäin täällä mä vaeltaisin
ilman varjoa auringon oisin
kera tähtien kimmeltävien kulkisin
minä mielummin sittenkin öisin.
Kuuta kumottavaa ihailisin
kuulisin huokua lehvän
yön tumman kasteen tuntisin
ylle laskevan pimeän metsän.
Vaikka askelin varovaisin kulkisin ja yksin mä taivaltaa saisin
silti rauhan syömmessäin tuntisin, luottaa vaistoihini uskaltaisin.
Joskus loppuisi kulkuni, vaellus maan
saapuisi sielunkin ylle jo pimeys.
Jos siitäkin hetkestä päättää mä saan, olisi voittanut päivän, yön viileys.
cc-kaupallinen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi