Ratsastusretki

Runoilija Lumia-Elegia

nainen
Julkaistu:
13
Liittynyt: 26.2.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen 21- vuotias nuori nainen, joka harrastaa kirjoittamista erilaisissa muodoissa.
 

Kalpea kuunvalo valaisi lumen peittämää peltoa, kuu oli melkein täysi, ensi yönä se olisi varmasti täysikuu. Tunsin kirpakan pakkasen kasvoillani ja asettelin punaraidallista kaulaliinaani paremmin. Ilma oli tyyni, silloin tällöin tuli satunnainen tuulenhenkäys, se liikutteli pellon laitamilla olevia pitkiä heiniä, kuin se olisi leikitellyt niillä hetken. Katsoin pilvettömälle taivaalle, joka oli sysimusta, olisi varmaan ollut pimeää, jos lumi ei olisi heijastanut kuun kalpeaa valoa. Olin lähtenyt myöhään ratsastamaan, sillä olin halunnut nähdä kuun, toivoin, että se olisi ollut täysi juuri tänä yönä, mutta se ei ollut. Mielestäni täysikuu oli öisentaivaan kauneimpia asioita.

Annoin hevosen laahustaa hitaasti eteenpäin ohjat löysällä, sillä minulla ei ollut kiire minnekään. Ympärilläni oli syvä hiljaisuus, josta pääsin harvoin nauttimaan. Tiesitkö, että myös hiljaisuutta voi kuunnella. Sen kuunteleminen tuntui rentouttavalta kaiken kiireen keskellä. Hevonen hirnahti rikkoen hiljaisuuden, mutta se ei haitannut, sillä se oli ystäväni.
”Mennään kotiin,” sanoin sille, ja se höristi korviaan, tiukensin ohjia ja kannustin pohkeillani sen ensin raviin ja sitten laukkaan. Päivällä satanut lumi pöllysi takanamme. Tuntui upealta laukata avoimella pellolla kuunvalossa. Näin kauempana pellot jakavan puiden aidan, eikä kulunut aikaakaan kun tulimme sen luokse, aidan varjo oli piirtynyt lumeen. Kannustin hevoseni hyppäämään sen yli, minulla ei ollut aikomustakaan kiertää sitä. Hevonen hyppäsi ketterästi sen oli, sen pienen hetken ajan katsoin aidan varjoa ja näin myös meidän varjomme piirtyvän lumeen silmänräpäyksessä.

Tallille ei enää ollut pitkä matka, laukkasin leveää polkua pitkin joka oli muotoutunut useiden hevosten tallatessa lunta kavioidensa alle, polku oli muodostunut siksi, että se oli suosittu reitti maastoratsastuksessa. Kaukana erottui tallin valot, se oli pitkä rakennus, jota ympäröi aidatut tarhaukset, se oli kotitalli. Perheeni oli omistanut tämän pienen hevostilan jo useita vuosia. Vaihdoin hevosen askellajin raviin lähestyessäni tallia. Tulin tallille johtavalle tielle, joka oli aurattu, tien sivuja reunustivat lumipenkat. Annoin hevosen vaihtaa reippaaseen käyntiin, saavuin pian tallin etupihalle, annoin hevosen laahustaa tallin ovelle, laskeuduin alas hevosen selästä ja tartuin suitsiin.

Avasin tallin oven ja talutin hevosen sisälle, sen kaviot kopisivat tallin betonista lattiaa vasten. Osa hevosista rouskutti iltakauraa karsinoissaan. Ohjasin ratsuni karsinaansa ja laitoin karsinan oven raolleen. Avasin satulavyön ja nostin satulan syliini. Kannoin sen satulahuoneeseen ja asetin satulan seinässä olevaan telineeseen. Palasin takaisin hevosen luokse, riisuin suitset ja menin varustehuoneeseen pesemään kuolaimet, sen jälkeen vein kuolaimet satulan luokse. Otin harjaämpärin karsinan ulkopuolelta ja menin karsinaan, otin ämpäristä harja ja aloin harjata hevosen ruskeaa karvaa, etenin määrätietoisesti selästä kylkiin, hevonen rouskutti samalla iltakauraansa. Harjattuani otin ämpäristä kaviokoukun ja aloitin etukavioiden puhdistuksen, nostin etujalan ylös ja asetin sen jalkojeni väliin päästäkseni käsiksi kavion pohjaan, siellä oli paakkuuntunutta lunta ja soraa. Irrotin kaviokoukulla varovasti lumikokkareita kavion pohjasta. Hevosen kavion keskellä on säde, jota pitää varoa kavioita puhdistaessa. Toistin saman loppujen 3 jalan kanssa.

Sitten hain satulahuoneesta sini-valkoruudullisen loimen ja laitoin sen hevosen päälle, koska se oli hikoillut ratsastusreissulla. Hevonen oli nyt valmisloppuyötä varten, suljin karsinan oven ja laitoin harjaämpärin paikalleen. Ennen lähtöäni tarkistin vielä muut hevoset, kaikki oli kunnossa. Suuntasin tallin ovelle päin ja lähdin ulos, asuinrakennukseen oli noin 20 metriä. Lumihangen keskelle oli kolattu polku tallilta kotiovelle.

Avasin ulko-oven hiljaa etten herättäisi ketään, pitkäkarvainen collie Mindi tuli eteiseen minua vastaan, potkaisin ratsastussaappaat jalastani ja laitoin takin naulaan, lattia narisi allani vaikka yritin kävellä mahdollisimman hiljaa huoneeseeni Mindi kannoillani. Vaihdoin yöpaidan päälleni ja kömmin lämpöisen peiton alle, Mindi käpertyi sänkyni jalkopäähän nukkumaan, se murahti tyytyväisenä, suljin silmäni ja nukahdin.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

mäkin pidän hepoista eli plussaa aiheesta!!!=)

 

Käyttäjän kaikki runot