Tämä maa on nälkäinen
kukaan ei kerro sille tarinoita
viljapellot on revitty sänkitukkaisiksi
mietin, miksen joisi teetä
kun on jo syyskuu
kosketukset eivät yllä iholle
ja minulla on jatkuva vilu
Suonet täynnä ikävää
En pysty kuulemaan
oksia tukistavaa tuulta
vaikka voin kuulla raitiovaunut
korkojen kopinan Kaivokadulla
iltamyöhäisen Pasilan
ja junien kuulutukset
Vaan en sinun nauruasi
Tätäkö se on
kun tulee itku talvimyrskyistä
haparoivasta uskalluksesta
paitavaihtokaupoista
ja pitkästä ilosta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoisia ja hienosti kirjoitettuja runoja sulla!
...jälleen niin upea, ettei sanotuksi saa..!
Taitavasti käytät vastakohtaisuuksia hyväksesi kiehtovassa runossasi.
Upea!
Tämä on vilusta ja myrskystä huolimatta niin lupsakkaa ja lohdullista apatiaa että mikäs tämmöisessä olisi ollessa.
Todella taidokas runo, voisi sanoa ammattitaitoinen.
Todella hienoja kielikuvia, varsinkin "oksia tukistavaa tuulta".
Rytmitys, sananvalinnat, kaikki täydellistä.
Upeaa.