Miehistä kai nää kaikki mun runot keroo,
mutta niinhän se menee, että ilman miestä ei oo eloo.
Miehet on syy ja rakkaus on seuraus.
Komea ja ihana mies onkin vain kiusaus.
Eihän miehistä ole vain ku harmia.
Ei niitä koskaan mihinkään tarvita.
Silti olen heikko ja lankean rakkauteen.
Miesten takia tytöt päättävät astua ikuiseen valkeuteen.
Se oikea on kai vielä jossain.
Kävelen siitä kuitenkin aina poispäin.
Kyyneleitä ja harmaita hiuksia.
Enkö koskaan saakkaan sinua?
Paljon elämällä on vielä tarjolla.
Silti haluan kaiken nyt ja heti punaisella matolla.
Ehkä se mies minua vielä jossain odottaa.
Kunhan jaksan vain etsiä ja odottaa.
Selite:
Eih! taas mie sorruin kirjottamaan niistä olennoista ketkä saa aina miejjän naisten päät sekasin!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi