Taivaan palasia kupin pohjalla,
Hiljaisia hetkiä sormien välissä.
Maitokahvia,
kafé lattea,
moccachinoa
surupuuroa!
Nielaiset palan pilveä,
pureskelet kuuta,
tähtien kutittaessa kieltä.
Hän istuu vakiopaikalleen.
Katsoo täyttä kahvilaa.
Kohottaen kupin huulilleen.
Kuin maistellen sieluasi
Hän katsoo syvälle silmiisi.
Kadotettu aika kaukana täältä.
Tänään
Oli
Vain
Kahvia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En osaa yksilöidä, miksi pidän tästä. Mutta sen kun vaan pidän. Ehkä tässä on jotakin vaivatonta, kevyttä. Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon surupuuroa-sanaan ja huutomerkkiin, toimii hienosti rytmin kannalta.
Upea < 3 Hengästyttävän kaunis.
Mä ihastuin tähän. Ihanan aistikas ja lämmintunnelmainen runo, jotenkin hauskakin.
Loppu pisti miettimään, heti ei napannut sen yhteys, mutta ehkä juuri siinä sen vahvuus.
Alku menee hymyillen ja nauttien tekstistä, mutta loppu ei päästäkään niin helpolla, vaan siinä on pysähdyttävä ajattelemaan.
Hieno!!
Vihaan kahvia. Upea runo ^^