Hän ja Puavo

Runoilija Yari

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.9.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

MIHINKÄHÄN TÄMÄ MAAILMA ON MENOSSA?? ....ei aavistustakaan...kun tietäisi edes,mistä se on tulossa??!!
 

Hän antoi kissalleen nimeksi Puavo.Isoisänsä mukaan.Oikeastihan isoisä oli ollut Paavo,mutta kun kaikki kutsuivät häntä Puavoksi,niin hän luuli pitkään,että se oli isoisän oikea nimi.

Lapsuutensa kesät hän vietti isovanhempiensa luona maalla savolaisen pikkukaupungin laitamilla.Parasta kesässä oli kalalla käynti Puavo-ukin kanssa.Onkiminen ja verkkojen kokeminen.Jännittävää oli kalojen savustaminen.Savumuikut olivat hänen ja Puavon suurta herkkua.


Syksyisin häntä pelotti mennä kouluun.Pihalla kiusattiin kesällä tarttuneesta savon murteesta,juoposta isästä,kehnoista vaatteista.Milloin mistäkin.Koulut jäivät kansakouluun.


Nuoruus kului autotehtaalla Ruotsissa.Siitäkään ei tullut oikein mitään.Kieltä ei oppinut ja ikävä poltti sydänjuuria.Siihen ei auttanut kuin viina.Eikä sekään kovin hyvin.Viikonloput kuluivat sumussa ja humussa.Joskus viikotkin.

Nyt hän istuu bussipysäkillä odottaen kyytiä kotiin,savolaisen pikkukaupungin laitamille.Siellä hän elelee hissukseen Puavo-kissansa kanssa rivitalokaksiossa,jonka ikkunasta siintää tuttu järvi.

Ollut sairaseläkkeellä jo vuosia.Jalat ovat menneet huonoiksi.Aina eläkepäivänä hän käy keskustan alkosta vähän miestä väkevämpää,mutta se pullo riittääkin sitten kuukaudeksi.Enää ei ikävä polta sydänjuuria.Niin ja alkon vieressä olevasta marketista hän saa tuoreita muikkuja.Ne ovat Puavon suurta herkkua.

Selite: 
muokattu:)
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin se ympyrä sulkeutuu, vähän soikea ehkä, mutta kuitenkin. Tässä on sellaista Kaurismäkeläistä eleetöntä dramatiikkaa, missä hiljaisuus puhuu suurella äänellä.

Kiitoksia. Voisiko tähän mitenkään saada jatko-osaa :)

Riipaisevan surullinen tarina yksinäisyydestä, herkän ehkä ujonkin nuorukaisen varttumisesta mieheksi. Se 'tavallinen' tarina ihmisen suvaitsemattomuudesta, välinpitämättömyydestäkin suhteessa lähimmäiseen, jossa jää lopuksi miettimään pääosan esittäjän roolia ja miksi se muovautuu loppuaan kohden. Epäselväksi jää, onko 'hän' vain tyytynyt kovahkoon kohtaloonsa vai kasvanut sen mukana onnelliseen seesteiseen vanhuuteen? Vielä: kappalejaot helpottaisivat paljolti lukemista, muuten ihan lämpimästi kirjoitettua asiaa aiheesta.

 

Käyttäjän kaikki runot