silmissä hullun kiilto vilkkuu,
valkotakit oveni takan liikkuu,
ne odottaa et saa mut hakea pois,
ne toivoo et mut paitaan sitoa vois,
odottaa et mä makaan sängyssä,
raajat kiinni ylä ja ala päädyssä,
siinä makaan huudan riehun kuin hullu,
on herra psykiatri katsomaan mua tullu,
päättää et istun kopissa useat päivät,
totee vaa et joskus lääkkeet ottamat jäivät,
olis kannattanu popsii napit mitä ne anto,
mut niitä ne nyt mulle joka päivä huoneesee kanto,
lepositeissä alan rauhottumaan pikku hiljaa,
tohtori lukee mielenterveyttäni kun avoint kirjaa,
mä olen vaa hiljaa päässäni sairaita mietin,
mä jotenki tän tilanteen koittavan tiesin,
tiesin aina etten ollu terve lapsi,
mut tiesin on mulla persoonia kaksi,
toinen lukittuna sisälläni oli häkkiin,
mut sit sisälläni tutustuin tähän psykopaattiin,
se opetti mulle et pidä pintas keinoi kaihtamat,
vihamiehistäs tee selvää sanaakaa vaihtamat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi