kerran elämässä
metrovaunun ovien auetessa
sitä meinaa törmätä
nuorukaiseen
raikkaan partaveden tuoksahdus, keveä hengitys
pehko ruskeita hiuksia
vaan sen samaisen oranssin vaunun
ovien kiinni mennessä kuuluva
kimeä katkonainen piippaus
kävelyttää sinut elämäsi rakkauden ohi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todellakin! Näin se aina menee.. valitettavasti =/
Kuitenkin todella hieno runo! Pidän paljon (: