Elämäni sivustakatsoja

Runoilija pieniliekki

nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 3.9.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

pieni ihminen pienen ihmisen ja elämän puolella.
 

Olin, vaikken itsekään sitä oikein huomannut.
Ainaisessa takanurkassa ketään häiritsemättä.
Kai ajatuksetkin säästöliekillä.
Kenenkään välittämättä, huomaamatta.

Älkää huomatko minua!

Huomatkaa!

Normaali olotila, ettei minua heille ollut.
Olinko edes itselleni?

Kun lopulta uskalsin alkaa Olla, ja lähdin
Ja uudessa Olin,
hämmennyin; näyn.
Miten osaan olla, ennen näkymätön?

Alkoi etsintä oireineen
löytöineen.

Huomasin: Minä Olen!
Näyn. Kuulunkin. Ainakin opettelen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kas, Olen täällä uudestaan. =)

Ei turhaan Jumalakaan kutsu itseään nimellä 'Minä olen'.

Ei sekavaa ollenkaan, vaan tuttuahan tämä. Hyvä lopetus, "Ainakin opettelen". Ihan varma ei uskalla olla..

Runosi tuo hyvin esille itsensä ja vahvuutensa löytämisen! On hyvä kuulua ja näkyä, ettei jää jalkoihin!

Sekava oli, olit oikeassa, mutta symppis teos. Siitä vaan itsenäsi Olemaan.

Aika moni meistä, ehkä huomaamattaan, on juuri tuossa sivustakatsojan roolissa. Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään. Tässä on sanomaa ja sisältöä. Hyviä jatkoja vaan kisällille.

Minäkin opettelen.
Haasteet eivät ainakaan tule loppumaan kesken.

Opiskeluintoa!

 

Käyttäjän kaikki runot