Kun sinä tulit,
Tulit sisään kaikista ovista ja ikkunoista
Valtasit koko ruumiisi lämmöllä
talon jonka huoneita ei auringonvalo
ollut päässyt koskettamaan
liian pitkän aikaan.
Puhuit kaukaisista maista
joissa kiireettömien ihmisten
kasvoilla lepäsi rauha
ja vuosien uurtamat suunpielet
kaartuivat ilkikuriseen hymyyn.
Puhuit metsistä, vuorista
ja autioista rannoista
joissa valkoinen hiekka
jatkui silmänkantamattomiin
niin että hetken aikaa uskoi olevansa
yksin koko maailmassa.
Me tarrauduimme toisiimme kuin villieläimet.
Minä halusin imeä itseeni edes heijastuksen
siitä kosmisesta hehkusta
jota koko olemuksellasi kannoit.
Sinä halusit varjoisaan suojaan matkasi varrella.
Kuljetit kättäsi pitkin selkäni kaarta
ja sanoit että se oli kaunein muoto
jonka olit koskaan nähnyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.
Eivät kaukaiset rannat ja vuoretkaan päihitä sitä mitä rakastaa.
uskomattoman ihana loppu.