Minä herään aamulla usvaan
ja eilisen muistikuvien hämäryyteen
vieressäni joku
joka ei edes muistuta sinua
häivyn vähin äänin
he jäävät puhumaan
tätäkö minä teen itselleni
kun minulla on ikävä?
astelen autotiellä matkalaukkuineni
jota pitkin ei mene muita kuin minä ja varjoni
ja masennus eilisestä
ja tästäkin päivästä
minä istun ruokapyötään
kuuntelen muiden juoruja
katoan ja he vain puhuvat
minä katoan
he jäävät puhumaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen ja kaunis, loistava.