Jonotamme lippuja kahdeksalta aamulla.
Amerikkalaiset eivät ehdi etuilemaan
kahta turkkilaista poikaa, jotka kävelevät
keikistellen suoraan ovelle. Ja miksi pitäisi?
Hotel America majoittaa muurien sisällä.
Pojat tappelevat kissankusen hajuisilla
puistoteillä kunnes sukellamme Maswariin
ja sitten oratoriosta Cuarto Doradolle.
Tuulee viileästi. Ennen wisconsinilaisen
koululuokan saapumista ehdin häikäistyä
paikan tavallisuudesta. Täällä voisi asua,
vaikka huoneet sisältöineen ovat siirtyneet
niin monta kertaa sieltä, missä alun perin
olivat, ettei opaskirjan mukaan ”tätä osaa
palatsista voida koskaan täysin tulkita”.
Sitten opas kertoo stukkokoristelun
symmetrian jumalaisen merkityksen.
Yhtäkkiä lattioiden marmori on sileää
ja kulunutta, väritöntä, selittynyttä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi