Alhambra

Jonotamme lippuja kahdeksalta aamulla.
Amerikkalaiset eivät ehdi etuilemaan
kahta turkkilaista poikaa, jotka kävelevät

keikistellen suoraan ovelle. Ja miksi pitäisi?
Hotel America majoittaa muurien sisällä.
Pojat tappelevat kissankusen hajuisilla

puistoteillä kunnes sukellamme Maswariin
ja sitten oratoriosta Cuarto Doradolle.
Tuulee viileästi. Ennen wisconsinilaisen

koululuokan saapumista ehdin häikäistyä
paikan tavallisuudesta. Täällä voisi asua,
vaikka huoneet sisältöineen ovat siirtyneet

niin monta kertaa sieltä, missä alun perin
olivat, ettei opaskirjan mukaan ”tätä osaa
palatsista voida koskaan täysin tulkita”.

Sitten opas kertoo stukkokoristelun
symmetrian jumalaisen merkityksen.
Yhtäkkiä lattioiden marmori on sileää

ja kulunutta, väritöntä, selittynyttä.