yö oli hellyyttä
tulvillaan
kukkasetkin kainot
nukahtivat
pintaan maan
mielet paljaina
hierteistään
yölintujen
sulokkaita lauleluja
hiuksensa
putouksina
seljällään
kasteitaan maa vaillaan
ain lisää sitä
janoten hamuaa
samettia pehmoista
hipiänsä yössään
kuu kaiken näkevänä
ei kertoile kai
kellekään
tähtilamppujen alla
maailman rakastajalla
kaipaukset
silmissään
kävellen hymyten
pimeään
kukkain tuoksuisina
ajatukset
sisällään
keltaisen huoneesta
tipahtaa mustan
yön syliin
varoittamatta
hapuiluna
matkaansa jatkaa
kunnes kätensä
koskettaa
unensa puitteita
siniunien
pieluksilla
kiirehtivin askelin
lennähdellen
itsensä mukana
saavuttaen etsimänsä
harsoinen seinä
häviää aamussa
herkkyydet
jäivät elämään
tunnelmat
kuvat tuoksut
unelmat
kaari18
Selite:
mielikuvieni lepatteluja paperille..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
