puiden aihioita
puita niiden luurankoja
kuu kuultavana
kaukana taka alalla
samettinen sinisyys
hämyisenä
somisteena
irrota otteesi
lennähdä syliini
roikutaan
kuun kuvassa
aistitaan tunnelmia
miten verevän
riehakkaina
juuret mullan piiloissa
vartoen kevääseensä
lämpöihinsä
sitä mieletöntä
kasvunvoimaa
koristaakseen
oksistonsa
pestä kasvonsa
koristella minuutensa
olla juhlavaatteissa
miljoonien silmujen
salaisuudet
paljastuvat
ajallaan
niitä herkän vihertäviä
pieniä lepattelevia
lehtiä rakastan
ehdoitta herkin
sormin sivellä
pintojaan ja
niitä tuoksuja
vetää sisäänsä
oi sitä tunnelmointia
sydämeni sävelten
sointeja otathan
vastaan jos
kurkoittaen
yletän kuuni kautta
oi koetathan
saavuttaa
puut kuin kuolleet kelot
rintarinnan alistuen
oloihinsa
unohtaen elonsa
lyyhistyneet
koloihinsa
seistään pystyssä
kunnes kuukahdetaan
pintaan maan
maataan siinä
kallellaan
liikkumatta
milloinkaan
sammaloituen
lahoten unohtuen
säälien surren
hammastaan
purren kairansa
sammaleissa
jäkälämaton
painanteissa
routaisena
jäässään
kaari18
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
