Kaiken maailman haihatuksia..

ikävä kesäni vihreyttä
sinistä taivastani kuin silmiään
nurmea tuoksuvan vehreänä
matalain mattojen
kukkaketoja
koltuin kesäisin tuo
koivupuuni armahin
sitä tunnetta
kesäisen illan
yli virtaavan joen
sen kaarevan sillan
laula laula ja ne
liversivät loputonta
iloaan melkeinpä
koko ajan
kesäsateeni lempeyttä
kun halusin kastua
olin koitteen
kaunokainen
vailla armastaan
kukkasten kumarteleva
kansa kuuliaisina
tuoksuja hulluuteen
asti rakastin palavasti
makasin maassa
kuvasin prinsessaa
miniatyyrin mittaista
osasi jalon poseeraamisen
taidon kesähelteellä
keikutellen helmojaan
miten jumaloinkaan
tuota ajanjaksoa
yöntunteina sitä tietää
olevansa hyljätty
yksin vuorensa
harjalla ihan pimeässä
vaillaan puitaan
ja kuukin piilossa
ei koko maailmassa
ketään joka siitäkään
välittäisi kuiskuttelen
kuulleni kun yksin
juttelen tässä
supattelen
itselleni iloja
kun silmissä suruja
murheenmurenia
edessä maratonin
matka harmaata arkea
kuinka monta päivää
on ikuisuus oi
kerro se minulle
sinä vuoreni valtias
olen koitteen
kaunokainen
aran toiveikas
heittää minut lentoon
alan liidellä
silmäni kiinni pimeässä
minä tunteeni
varassa räpellän
ilmassa
tipahdan pyrstölleen
ja alan parkua
ei helvetissä
ole rovioita
vain nuotiopaikkoja
tuttuja joita
rakastan tulta
polttavaa himoan
siipeni rikkonaiset
palavat soihtuina
ja hiukseni
liekkimerenä
minä vain nauran
olen vankina
jäisen kairan
sulaa kun palaa
palaa kun tulee
takaisin joskus
palaisin tietenkin
jos eksyisin
kyllä sinä sen tiedät
kun yösi
vierten pielustoilla
päiviesi hartioilla
iltaisi ikkunoiden
sisäpuolella
sydänlämpöinä
kynttiläni sisällä
se tunne piilossa
ulkona pakkanen
ja pimeä lyö vetoa
pistetään valssiksi
ollaan hulluja

kaari18