Viime yönä
kun sumuvalot sammuivat
tuuli hellästi puhkui voimaansa paljastaen planeettojen kauneuden
kuunsirppi keinui tähtipölyn sisällä ja avaruus näyttäytyi iltapuvussaan
Viime yönä
hiljaisuus kutitteli höyhenellä olkapäätäni
rauha, missä ajelehdin tuntui ikuisuudelta
ja ihosi lämpö maisui makealta tuliselta chililtä
Viime yönä
et lausunut sanoja huuliltasi, poltit niillä sydämen rintaani
syvä tumma katseesi sähkötti sanomaansa sieluuni
siinä silmäniskussa planeetta siirtyi uudelle kiertoradalle
Valo jostain kaukaa herättää aamun, yön tähtitaivas on liuennut yltäni,
tunnen yhä yön hehkun ihollani.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ensimmäinen säkeistö heti jo pyörryttävän ihana ja saa lukijan pysähtymään ja mielessään etsimään tuon hetken ja näkemään sen kauneuden, mikä takerruttaa vahvasti runon mukaan, joten matka jatkuu sen myötä aina kaukaa tulevan valon välähdykseen, mikä herättää takaisin nyky hetkeen.
Todella upea runo. Kauniilla fontilla juuri sopivalla siältöön nähden ja asettelu vielä kruunaa kaiken.
Ensimmäinen säkeistö heti jo pyörryttävän ihana ja saa lukijan pysähtymään ja mielessään etsimään tuon hetken ja näkemään sen kauneuden, mikä takerruttaa vahvasti runon mukaan, joten matka jatkuu sen myötä aina kaukaa tulevan valon välähdykseen, mikä herättää takaisin nyky hetkeen.
Todella upea runo. Kauniilla fontilla juuri sopivalla siältöön nähden ja asettelu vielä kruunaa kaiken.
Täysillä!
Tässä on aivan kaikki,
mitä rakkausrunolta voi odottaa.
H i e n o.
Latautunut tunnelma alusta loppuun.
Lämmin Kiitos.