Niin kauan olin yksin,
en pystynyt edes nukkumaan.
Jätit minut yksin pimeään muistelemaan
aikoja jolloin oli me,
me jotka kuljettiin aina lähellä toisiamme.
Kun näen sinut silmäni painuvat
kiinni ja pysähdyn paikolleni.
En tunne jalkojani joilla seison
ja kaikki ympäriltäni katoaa.
Se tunne olla lähelläsi oli aitoa.
Löysin jälleen sinut ja pystyn taas
nukkumaan sillä tiedän,
että olet vierelläni.
Kaikki se minkä tuot elämääni
käytän sen säästäen,
jotta mikään ei menisi hukkaan.
Loistan nyt yön pimeydessä
näyttäen sinulle tietä jotta,
voisimme aina kulkea yhdessä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
