Yöperhot

Runoilija Hiirenvirna

mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 25.1.2014
Viimeksi paikalla: 20.4.2017 22:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 


Sillä viikolla päivät lyhenivät nopeammin, suurin osa valoa surmattuna, kiinni pimeässä kuin yöperhot rujoine ruumiineen suippoine siipineen. Katsahdin olkani taakse kohti mennyttä kesää, joka joutui, lipui, irtosi aina kauemmas ja kauemmas ja kauemmas. Katsoin jalkoihini, maksaruohoa, kallioimarretta, jonka juuren kaivoin maasta, puhdistin ja pureskelin. Olin seissyt tässä pitkään, aika joutui, lipui, irtosi. Jalkani kasvoivat hiirenvirnaa, joka kurkotti, kietoi, kasvoi, kukki sinisinä sykkyröinä pimeyden sydämessä kiitäjien imiessä rujot ruumiinsa runsaiksi, ja elämäni joutui, lipui, irtosi.

Selite: 
Eipä tästä nyt sen kummempaa sanasta saa.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot