30 minuuttia

Runoilija Jeanne

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Niin menevät nuo älykkäät, viisaat ja hienot. Tiedän sen. Mutta en hyväksy sitä. Enkä aio alistua.
 

30 minuuttia,
katson peiliin.

Se en ole minä.

30 minuuttia,
peili pirstoutuu ja veri valuu rystysistäni.

Otan palasen käteeni ja katson siihen.
Nyt se olen minä.

30 minuuttia,
amme täyttyy hiljalleen vedestä.

Katson pientä kuvaa,
jossa enkeli suojelee kahta pientä lasta.

30 minuuttia,
amme on täysi.

Soitan hänelle ja hän vastaa.
Suljen puhelimen sanomatta mitään.

30 minuuttia ja katson pirstoutuneeseen peiliin ja näen rikkinäiset kasvoni.
Se olen minä.

Astun veden täyttämään ammeeseen ja puristan peilin sirpaletta tiukemmin kädessäni.

30 minuuttia,
isken peilinsirpaleen ranteeseeni ja näen siitä kuvajaiseni.

Enkelinkuva yhä tiukasti kädessäni katson lasinsirpaleesta heijastuvaa kuvajaistani. Kasvoni ovat veressä.

30 minuuttia on mennyt ja vajoan kokonaan punaiseen veteen.

Miksi vanhempani eivät hyväksyneet rakastani?
Eikö Jumala anna minulle anteeksi vaikka rakastan sitä tyttöä?

30 minuuttia ja en ole enää läsnä.
Enkeli suojelee minua aivan kuin niitä pieniä lapsia.

Jossain aivan muualla nainen kirkaisee ja pian kuuluu sireenin ulvontaa.

Erään kylpyhuoneen ammeesta nostetaan tytön ruumis,
jonka ranteesta putoaa vieläkin muutama veripisara.

Kukaan ei edes huomaa pientä suojelusenkelin kuvaa, joka putoaa hänen elottomasta kädestään kylpyhuoneen lattialle.

Vasta myöhemmin hänen tyttöystävänsä löytää sen.

Hän saapui heti puhelun jälkeen ,
mutta myöhästyi.

Hän antaa suojelusenkelin äidilleni ja nyt hän ymmärtää.
Jumala rankaisi häntä suvaitsemattomuudesta.

30 minuuttia ja minä tapoin itseni.

30 minuuttia ja annoin anteeksi.
Se olen minä.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot