Nimetön

Voit yhä nähdä minut,
mutta koskaan et minua tuntenut.
Voit nähdä,
kuinika otin ensiaskeleeni.
Voit nähdä,
kuinka jo lapsena tiesin päämääräni.
Muistat vielä kun sanoin: "Joskus minä lähden täältä, enkä palaa koskaan takaisin."
Et ymmärtänyt silloin,
et tuntenut minua.

Äiti, missä olit kun tarvitsin sinua?
Yrititkö edes ymmärtää?
Voit yhä kuulla ääneni kun huusin: "Et sinä minua tunne!"
Olisinpa voinut kertoa,
kuinka pahalta maailma tuntui.
Mutta minä lähdin,
enkä tule koskaan takaisin.

Joskus kun seisot sillalla miettien,
hyppäisitkö vai kärsiäkö vielä,
voit nähdä hymyilevät kasvoni pilvien lomasta.
Silloin tulet toisiin ajatuksiin.
Minun takiani jaksat vielä kärsiä.
Maailma tuntuu pahalta,
Sinä tiedät,
miltä kärsimys tuntuu.
Hiljaa mielessäsi aina ymmärsit.
Äiti, sinä sittenkin tunsit minut.