Kuljen pimeällä tiellä ja pelkään

Runoilija Jeanne

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Niin menevät nuo älykkäät, viisaat ja hienot. Tiedän sen. Mutta en hyväksy sitä. Enkä aio alistua.
 

Kuljen pimeällä tiellä ja pelkään.
Polku on synkkä,
eikä valoa näy.
Kaiken annoin sinulle.
Miksi siis minä kuljen tätä loputonta ja synkkää tietä?
Minunhan pitäisi kulkea kultaista tietä kanssasi.
Nyt kuitenkin olen matkalla helvettiin,
haluan tuskastani eroon.

Huojun kuilun reunalla.
En tahdo enää kärsiä.
Jos elämällä ei ole tarkoitusta,
putoan loputtoman syvään kuiluun.
Jos taas on,
jään seisomaan tukevasti maanpinnalle ja kärsin.
Huojun vielä hetken,
kunnes annan itseni pudota.
Pääsen eroon tuskastani.

Mutta minä vain putoan ja putoan,
eikä pohjaa tule koskaan vastaan.
Tiedän,
että minun olisi pitänyt jäädä kuilun reunalle.
Huojua vielä.
Mutta nyt ei ole polkuni synkkä.
Eikä se ole valoisakaan.
On vain tyhjyys,
armoton hiljaisuus.
Mutta minä näen silti pimeän tien.

Kuljen pimeällä tiellä ja pelkään.
Tiedän,
ettet enää tule.
Mutta jossain sydämeni sirpaleiden joukossa sinä yhä olet,
hymyilet ja rakastat.
Ehkä sinä vielä pelastat minut.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot