Jälleen yksin oon.
Sä lähit yksin kavereittes kanssa bailaamaan ja jätit mut yksin kotiin.
Niin kuin aina.
Vihaisten ajatusteni, veitsen ja kaikeen muun kanssa.
Mulla ei ole enää kavereita jonka kanssa
jakaa ilot ja lähinnä surut.
Mä en ole enään vähään aikaan löytänyt
mitään ilon aihetta.
Mä en jaksa.
Mä en jaksa elää, mä en jaksa hakea enää apua tähän.
Ketään ei ymmärrä. Ketään ei halua kuunnella. Ketään ei tajua mun hätää.
Ketään ei tajua, etten mä halua enää elää...
Mä haluan vihdoin olla vapaa.
Lentää. Lentää kuin lintu tai enkeli.
Jos joku tajuis sitten mitä mä oikeesti halusin.....
Selite:
Pakko purkaa näitä tunteita johonki.
Mutta kaikille sanottakoon, ettei masennus lääkkeet oikeesti auta mihinkään.
Tai sitten mulla on jo niin pitkällä tää,
ettei enää autakaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En voi muuta kuin toivoa että valoisampi puoli vielä löytyisi, jos noista ajatuksista voisi päästä eroon, niin miltä mahtaisikaan elämä taas maistua... Tiedän tuollaiset tunteet kyllä ja ymmärrän. Pitäisi vaan koittaa ihmisten ymmärtää oma arvokkuutensa ja elämän kaikkineen... helpommin sanottu kuin tehty. Voimia!
En voi muuta kuin toivoa että valoisampi puoli vielä löytyisi, jos noista ajatuksista voisi päästä eroon, niin miltä mahtaisikaan elämä taas maistua... Tiedän tuollaiset tunteet kyllä ja ymmärrän. Pitäisi vaan koittaa ihmisten ymmärtää oma arvokkuutensa ja elämän kaikkineen... helpommin sanottu kuin tehty. Voimia!
Kevätkukkasia elämääsi, toivottavasti eivät enää jonakin päivänä ole laiha lohtu - ja saat sen ikävöidyn vapauden. Jaksele!