Minun tarina.

Runoilija esma

nainen
Julkaistu:
2
Liittynyt: 13.6.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Keksimpäs tässä että on mukavaa kirjoitella tuntemuksiaan. En ymmärrä runoudesta oikeestaan mitään, mutta tämä on tämmöinen "selviytymiskeino". Kommentoikaa vapaasti kirjoituksiani. Olisi mukavaa saada palautetta tai vaan huomata että joku käy samoja asioita läpi ja näkee ne samalla tavalla.
 

Muistan kaukaisesti lapsuuteni haaveet, ne suuret unelmat rakkaudesta.
Muistan unieni prinssin, pitkine kultaisine hiuksineen, kiiltävän haarniskan, suuren valkean ratsun.
Unelmoin miehen joka oli valmis uhraamaan henkensä puolestani, vuodattamaan verta, sivaltaen kiiltävän miekkansa paholaiseen vuokseni.
Näin kodin, joka oli täynnä rakkautta, jossa haaveet täyttyivät, murheet ja huolet olivat vain kaukaisia ajatuksia.
Halusin elämäni alkavan kuin saduissa, ”olipa kerran”, ja päättyvän niihin katkeran suloisiin sanoihin, ”he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.”
Nyt en enää usko unelmiin, satuihin.
Rakkaus on vain sana, unelmat ovat muistoja, unet muuttuneet painajaisiksi.
Mitä minulle jää tästä elämän mittaisesta tarinasta?
Onko vielä myöhäistä, saanko kirjoittaa satuni uudestaan?

Selite: 
Pieniä mietteitä omasta elämästä.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot