Katson huurtuneesta ikkunasta
läpi vaivoin tunkevaa valoa
Hiljaisuudessa mietin sinua
Milloin sinä muutuit
minua suuremmasta
Niin pieneksi, aivan kuin
Yli puolet sinusta
olisi himmentynyt
hävinnyt jonnekin
Silmiesi takaa
Muistan jonkun kirjoittaneen
hellyys on pohjatonta surua
Ja minä pörrötin päätäsi
karheiksi kuivuneilla käsilläni
Pohdin paljonko on jäljellä ensi kerralla
Kun satumme kohtaamaan
läpi vaivoin tunkevaa valoa
Hiljaisuudessa mietin sinua
Milloin sinä muutuit
minua suuremmasta
Niin pieneksi, aivan kuin
Yli puolet sinusta
olisi himmentynyt
hävinnyt jonnekin
Silmiesi takaa
Muistan jonkun kirjoittaneen
hellyys on pohjatonta surua
Ja minä pörrötin päätäsi
karheiksi kuivuneilla käsilläni
Pohdin paljonko on jäljellä ensi kerralla
Kun satumme kohtaamaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit