Kumpi olikaan sumuisempi, ilma vai pää?

Katson huurtuneesta ikkunasta 
läpi vaivoin tunkevaa valoa
Hiljaisuudessa mietin sinua

Milloin sinä muutuit
minua suuremmasta

Niin pieneksi, aivan kuin

Yli puolet sinusta
olisi himmentynyt

hävinnyt jonnekin
Silmiesi takaa

Muistan jonkun kirjoittaneen
hellyys on pohjatonta surua

Ja minä pörrötin päätäsi
karheiksi kuivuneilla käsilläni

Pohdin paljonko on jäljellä ensi kerralla
Kun satumme kohtaamaan