kuilu kasvaa välillämme
en tiedä
onko sen yli koskaan mennytkään
siltoja
näen sinut vastakalliolla
yritän huutaa
mutta tuuli sanoihini tarttuu
ja pitää ne kateellisena omanaan
paimenhuilustani viritän äänen
kudon sillä sillan sävelisen
ja sinut ehkä jälleen tavoitan
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Nightingale | Tukkilaisromantismia | 24.6.2005 | 0 | Runo |
| Nightingale | Petolliset ystävykset | 24.6.2005 | 0 | Runo |
| Nightingale | Silta | 25.6.2005 | 4 | Runo |
| Nightingale | Juhannus | 25.6.2005 | 0 | Runo |
| Nightingale | Ovi | 25.6.2005 | 6 | Runo |
| Nightingale | Juoksu | 27.6.2005 | 3 | Runo |
| Nightingale | Äkkipikaista? | 2.8.2005 | 2 | Runo |
| Nightingale | Ei kaikki kultaa... | 3.8.2005 | 1 | Runo |
| Nightingale | Lokakuun hetki | 9.10.2005 | 7 | Runo |
| Nightingale | Halla | 5.6.2008 | 14 | Runo |
Kommentit
Koskettava ja kaunis runo.
Kirjoitat mainiosti, etenkin nämä kaksi viimeisintä runoa tavoittavat jotain todella hienoa...! Tästä runosta pidän valtavasti, "tuuli sanoihini tarttuu
ja pitää ne kateellisena omanaan" on upea ajatus ja mieleeni tuli vahva kuva muusikosta ja tämän muusasta, jotka kohtasivat toisensa vain salakielellä, musiikin kautta. Lupaavat paljon nämä ensimmäiset runosi täällä :D
hieno runo, pidin...
joskus sitä todella tuntuu että joidenkin kanssa on niin suuri kuilu välillä ja sillan rakentaminen toisen luo on kin suuren työn edessä..
Kaunis, kaunis... Sai omankin inspiraation pitkästä aikaa hereille. Suosikkeihin!