Viime sunnuntaina se iski tajuntaani.
Kohta en enää aja tuttua maisemaa,
en kulje rakasta tietä.
Tuoksuuko syksy missään enää samalta?
Leikkimökissä leikkii pian uudet lapset.
Yltävätkö he ottamaan avaimen?
Jäävät kättesi jäljet, ilman arvostusta.
Vieläkö haamut nurkissa itkevät?
Kallistuuko vanhan punaisen liiterin ikkuna vielä lisää,
räsähtääkö rikki?
Niinkuin minäkin, vuosia sitten.
Aika on tullut.
Luovuttaa?
Ei.
Aika on tullut katsoa eteenpäin,
kohti helpompaa huomista.
Selite:
26.9.2006
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan nostalginen tämä runosi ja täynnä
voimallisia tunteita ja mielessä kysymyksiä!