Miten minä vastaisin kaikille teille, kun kyselette ja utelette?
Kerronko vaihteeksi totuuden vai väitänkö vain hymyillen että, onhan ne kivoja kun niitä ei itsellä ole.
Niinpä,
minun kehoni on jo vuosia vuosia halunnut sisälleen kasvamaan tuon pienen keijun tai menninkäisen. Minä olen mielessäni kutonut hänelle villahousuja ja pipoja. Olen tuntenut hänen kosketuksensa, pienen kostean suun poskellani, tahmaisen käden kädessäni.
Olen nähnyt hänet ensimmäisenä kouluaamuna tiellä reppuselässä. opettanut luistelemaan, ohjaamaan autoa, tanssimaan villisti ja rakastamaan eläimiä.
Olen kertonut hänelle ihmeellisestä maailmasta, kauniista asioista ja elämisenriemusta.
Jätin kertomatta maailman murheet, kauheudet ja katkeruuden. Miten minä en voi ehkä koskaan saada häntä omakseni, sillä minä pelkään maailmassa vain yhtä asiaa - ihmisen menettämistä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
