Nimetön

Kätensä tuossa odottamassa

Kuolemaa kai pian tekemässä

Synkkää tarinaa toteuttamassa,

sydämensä särkymisestä kertomassa

Liikaa tuskaa kokenut,

kun ei tyttö enää jaksanut

Onko hänen sormensa valmiina tekemään?

Onko veri valmiina valumaan?

Tuskaa sisältä ei pois saa,

kuolemaa voiko odottaa?

Vierestä voin katsoa vaan,

tai olla katsomatta ollenkaan

Kun vierestä katson ja auttaa en voi,

vaan huutaa voin

voiko tuo tyttö liipaisinta painaa?

Kaiken hän kiroaa

Tyttö oli sekunnissa vainaa,

enkä voinut auttaa

En

äiti, et voi enää auttaa,

voit vain kaivaa hautaa

Hanki arkku ikkunallinen,
ikkunasta katson ulos hymyillen

Ruusujen alla hautani kuihtuu,
haudalla äiti niin särkyneenä syvälle kaipuun

Kun tahdon vain onko valmiina ollut pystyneet jatkamaan
ja onko sormet jo liipaisimella valmiina
valmistaudunko lähtemään
valmistaudunko itkemään
valmistaudunko tekemään
tekemään sen,
mitä ihan eniten toivonut olen
ja olen tyytyväinen
hieman ehkä ylpeä,
kun sen toteuttaa aion

Äiti, minulla sinulle pari sanaa sanottavaa
tahdon että tiedät miks