Meidän alku oli kuin heikko jää.
Molemmat koettelivat jäätä kepillä, kestäisikö se?
Alussa oli hieman halkeamia, niitä tuli koko ajan lisää.
Samaan aikaan nuo halkeamat lähensivät meitä selittämättömällä tavalla.
Sitä läheisyyttä, tunnetta ei voi kuvailla.
Tunteet ja ystävyys. Missä menee raja?
Vihaamme toisiamme. Päivä päivältä enemmän. Päivä päivältä kitka välillämme kasvaa, mutta se kitka ei ole huono asia.
Emme koskaan ole keskustelleet väleistämme, mitä ne oikeasti ovat?
Itse toivoisin niin paljon, mutta niinkuin joku viisas on joskus sanonut "toivossa on hyvä elää."
Uskon, että vielä tulee se päivä, päivä jolloin jää sulaa olemattomiin. Se voi olla elämäni paras tai huonoin päivä.
Parhaassa päivässä kellot ovat seisahtuneet ja meitä on vain kaksi. Sinä ja minä. Ei ketään muita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi