taiteilijanelämää.

Elämä lähtee väärille raiteille.
Se tunne, kun elän pelkässä sumussa.
Siitä sumusta, siitä saa mielihyvän tunteen, silloin olen oma itseni.

Päivittäin se sumu on saatava päälle, tavalla tai toisella.
Muut aiheuttavat sen, itse aiheutan sen tai ainakin kehitän sellaisen sumun hartioilleni, että pystyn käyttäytymään normaalisti.

Mikä on normaali?- Ainainen kysymys.

Itse tiedän mistä puhun.

Elämä potkii päähän, enkä edes jaksa suojautua niiltä iskuilta, iskuilta mitä ei edes tarvitsisi ottaa vastaan.

Kyllä, haluan olla sekaisin. Siitä saan sen kuuluvuuden ja hyvä olon tunteen.

Minulla on ihmisiä ympärillä. En ole yksin.
Taiteilijaelämää.
Siinä sana mikä kuvaa tämän hetkistä tilannetta.

Omalla tavallani, olen helvetin onnellinen elämääni vaikka se niin sanottu elämä on täysin kadotettu.