Mieleni autiomaassa

Runoilija cora

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.6.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ajatukset aivoista hermoaaltoina käsiin, käden liikkeistä kynän kautta paperille.

Kun sisällä riehuu tunteita, täytyy ne purkaa jotenkin. Silloin minä ryhdyn kirjoittamaan. Kirjoitan, sillä en osaa mitään muutakaan.

Olen huono puhumaan tunteista, omasta itsestäni ja sisimmästäni. Muuten puhun muut vaikka puhki. Ei kannata edes kysyä onko se mahdollista, et todennäköisesti saa edes suunvuoroa.

Kynä piirtää papereille merkkejä; kirjaimia, joissa elävät minun ajatukseni. Kun kirjoittaa kaiken ylös, voi heti seuraavaksi unohtaa sen kaiken.

Kirjoitettuna muistot säilyvät pisimpään, ja säilön ne kaikki vanhoihin kenkälaatikkoihin. Siellä muistot pysyvät siistimmin kuin pöytälaatikon pohjalla. Ja ne ovat aivan kuin paketteja, joita avata joka kerta yllättyneenä.

Minun kynäni jäljet ovat muistoja minun elämästäni: sieluni peili.

Täydellisyyteen pitää pyrkiä.
 

Mieleni autiomaassa
matkaa yksinäinen ajatus

Hiljainen pyyntö
huomisen puolesta

Tänään tunnen
vartaloni lämmön
Läpi eilisen varjon

Valtaa ylitseni
pitelet käsissäsi

Selite: 
Vuosien takaisista säästöistä, muistoista ja kätköistä löytyy kaikenlaista. Kirjoittelen usein paperilappusille, säästelen ne kenkälaatikkoihin. Vuosien jälkeen suttupapereista voi löytää avaimen uuteen tekstiin. Tämä on kai tätä runouden "leikkaa ja liimaa" -periaatetta.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot