Unimuusa

Runoilija Nimessun

Naurusi tuikahti hetkessä,
sillä se huvitti sinua;
kerroin, kuinka kaikki kohtuullisuus
olisi pahasta.

Ja vaikka naurusi
sammui yhtä pian,
olin jo täynnä iloa;
iloa, joka ei ollut lainkaan 
tästä maailmasta.

Sillä toisinaan,
kun ulottauduin sinun luoksesi,
vavahtelin ujoudesta,
vaikka olinkin pyytänyt
sinua monesti näyttäytymään.

Mutta sinä tiesit paremmin;
ymmärsit minun pelkäävän,
vaikka olinkin opetellut
niin rohkeaksi 
kuin mahdollista.

Mutta vaikka kuljen pimeässä laaksossa,
en enää pelkää mitään pahaa,
sillä sinä
olet minun kanssani.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Viimeinen kappale lainausmerkkeihin! Lainaus Raamatusta!
Tämä runo otti kädestä kiinni ja näytti välähdyksen toisesta maailmasta...
Jotenkin niin suurta, ja aitoudessaan koskettavaa kerrontaa. Hieno runosi :)
Aivan IHana <3

Salaperäistä tunnelmaa,
mutta ah niin sydämeen käyvästi.

Luin muitakin runojasi, Kiitos kaikista.
 

Käyttäjän kaikki runot