Isä juo,
lapsi ei ymmärrä miksi,
miettii pienessä mielessään,
syyttää itseään,
luulee olevansa huono.
Eihän huonoa lasta olekaan!
Isä.
Liian vaikea sana sanoa.
Anteeksianto mahdollista,
unohtaminen mahdotonta.
Aika ei kultaa muistoja,
ei laita hopeakehyksiin.
Vielä aikuisenakin sattuu.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Voikukka | Rakkaudentunnustus | 13.5.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Viinan varjossa | 22.7.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Nimetön | 7.5.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Hauraat perustukset | 20.4.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Kedolla tuulee | 25.5.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Herättelyä | 9.7.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Meri | 16.4.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Nimetön | 16.4.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Liian myöhäistä | 13.5.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Pikkuveljelleni | 8.8.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Satuttava, niin ajankohtainen monissa perheissä. Traumat jää elämään.
Ei lapsen pitäisi nähdä sellaista, mutta he joutuvat vain näkemään. Eikä se ole kenenkään vikaa.
Hienosti olet tästä aiheesta kirjoittanut :)
sanoma tulee hyvin esille. kaunista ja selkeää kirjoitusta. runo saa melkeimpä lukijan tuntemaan lapsen tuskan.