Nimetön

Runoilija NoAng3l

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.6.2005
Viimeksi paikalla: 12.7.2016 11:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Silmissään suunnatonta surua
ei näe muuta vaihtoehtoa

varovasti se irrottaa siipensä
ja sammuttaa hiljaa sädekehänsä
 

"En mäkään jaksa enää"

Isku kasvoille,
toinen heti perään vyön alle
Oksennus nousee kurkkuun
mutta jää pyörimään jonnekin
rintalastan alle

Jalat pettävät
Jokainen värisevä hengenveto niin raskas
että ne vievät kaiken energiani

Ja siinä minä makaan
kylpyhuoneen lattialla
Rutistaen mattoa vasten rintaani
Väsyneenä,
eivätkä edes silmäni jaksa itkeä

Veri kohisee korvissani
Määrittelemätön kipu kehossani
Rukoilen
rikkinäistä sydäntäni luovuttamaan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Erittäin vahvaa sanaa ja epätoivoisen oloista rakkautta, sen oikeanlaisen puutetta ehkä kuitenkin.
Tosielämän tuntua, näin oikeesti jossain on.
Hyvin tulkittu runo.

Erittäin hyvä... vahva, lähes fyysinen runo äärimmäisestä tunteesta, heikotuksesta, pettymyksestä ja lähes pakokauhusta... pelosta että kaikki rakennettu särkyy.

Erittäin vahvaa sanaa ja epätoivoisen oloista rakkautta, sen oikeanlaisen puutetta ehkä kuitenkin.
Tosielämän tuntua, näin oikeesti jossain on.
Hyvin tulkittu runo.

Erittäin hyvä... vahva, lähes fyysinen runo äärimmäisestä tunteesta, heikotuksesta, pettymyksestä ja lähes pakokauhusta... pelosta että kaikki rakennettu särkyy.

 

Käyttäjän kaikki runot