Olen pieni orava,
liiskaantuneena valtatielle.
Makaan tiellä avuttomana,
kukaan ei pysähdy.
Heillä on liian kiire,
liikaa omia murheita.
He eivät halua sekaantua muiden asioihin,
eivät halua häiritä.
He miettivät "miten muka voisin auttaa?".
Heistä jokainen tietää, muttei yksikään tahdo vastata.
Auto ajaa. Ohitse.
Toinen auto. Hidastaa,
väistää.... ohittaa.
Luulevat minua kuolleeksi,
mutta sitä en ole,
kunpa olisinkin.
Ruumistani koskee,
niin paljon etten sitä tunne.
Kura roiskuu päälleni,
haavoissa kirveltää.
Kirkas valo lähestyy,
kipu hälvenee.
Tunnen olevani elossa,
kuulen siipien havinan.
Valkeaa ja pehmeää,
taivaan kirkkautta.
Hetkessä kaikki synkistyy,
tunnen taas kivun.
Saan silmäni raolleen,
joku kantaa minut pois.
Selite:
...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
