Sydämmelleni kasvoi siivet.
Suomuiset mustat siivet.
Se raotteli keltaisia silmiään,
ja levitteli raukeasti siipiään.
Keuhkoja siivet puristi,
happi niistä pian loppuisi.
Mutta kirurgit leikkasivat minut auki,
kietoivat ketjuilla tiukasti siivet kiinni.
Sydän minua vihasi
Se halusi nähdä maailman
Se sisälläni hiljaa sihisi
"Karkaan vielä, sen lupaan"
Ja jos ketjut joskus katkeaa
Ja sydämmeni pakoon karkaa,
Yritän saada sen kiinni
Ja sitoa tiukemmin kiinni
Toivon vain
etten ketään sydämmettömänä
silloin loukkaa, taikka satuta,
jälkeenpäin pyydän anteeksi
Minä seurasin vain sydäntäni
Pelkään myös sinua tavata,
etten vain rakastu
Ettet sinäkään
hirveää sydäntäni
vahingossa saa omakses.
Selite:
Kiitos kun luit runoni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi