Saavut jälleen silmieni taakse
sivelet hetken kaikella kauniilla
Tiedän sen olevan vain harhaa
sillä pian taas myrsky nousee
Joka kerta lopulta se sama tunne
kuin repivä ukkonen nahkani alla
Kuorii ihoani sisäpuolelta
polttaa minut riekaleiksi
Kuinka lähellä onkaan ollut
etten enää päästäisi sinua päähäni
Mutta yhtä monesti olen luovuttanut
sillä silloin...
En koskaan saisi tuntea kuiskaustasi,
kosketustasi
En tuntisi niitä sipaisuja jotka
saavat varpaat kipristymään
Ei koskaan yhtäkään
suudelmaa vuosien takaa
Ei koskaan sitä naurua
joka muutti maailmani
Eikä enää koskaan sinua minussa
ei koskaan meitä
Ja jälleen yksi pala irtosi
Sinä saat minut muistelemaan meitä
ja minä hajoan siihen
hitaasti ja harkiten
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Repivän rakkauden kauneutta